MURROKSENI!

Lapsuuteni:Lapsuuteni oli aika myllerrystä(kuten monella muullakin),siittäjä isä karkasi jo kun lopetin paskalla pöydänjalkojen maalaamisen.Äiti jäi kumminkin kasvattamaan kahta pientä karvapäätä,jossain vaiheessa kuvioihin tuli joku miesÄitin kaveriksi,josta yrittivät muovata jotain kumiisää.No ei siitä mitään tullu,jos tuli niin hävisi pois nopeasti.Äitini oli kova muuttamaan paikasta toiseen ja perustamaan aina uuden parturi kampaamon..Eli lapsuus meni muuttaessa.

Omakoti:Muutin kotoa pois siinä 15kesäisenä(silloin oli aika harvinaista,että alaikäinen muuttaa pois kotoa)Ihan oma ensimmäinen asunto,josta kävin koulua ja ensimmäisessä työpaikassakin.Tottakai kuvioihin tuli uusia kavereita ja sitä kautta päihteet(alkoholi ja huumeitakin),josta alkoi varsinainen kasvatus nuorelle "maailman valloittajalle"Oppi oli kovaa,eli jalat maassa ja turhahaaveilu kitkettiin pois viimeistään kun virkavalta tuli ovelle koputtelemaan...Oppia kantapään kautta tämäkin.

Veljeni:Broidi joutui olemaan se varsinainen kasvattajani,tuki ja turva,kun äiti oli aina töissä.Kunnioitan veljeäni tänäpäivänäkin ja olen onnellinen hänen perheestäkin.Joskus vielä sanon heille sen sanan,että kiitos!

Ystävät:Ystävät on minulle eriasia kuin kaveri tai tuttu.Ystävät on sydämmessäni ja varsinkin maailman kaunein,paras ystäväni.jonka kanssa jaan ilon,surun,hyvät,huonot puolet maailman asiostakin ja ennen kaikkea tuetaan toisiamme joka päivä vaikka emme soittelis tai näkiskään toisiamme.Kunnioitan,rakastan,palvon  ja jne..mitä sydänystävälle voi toivoakkaan!Kiitos hänelle,että on olemassa!

Työ:Työn teko on ollu aina jollain tavalla elämäni tärkeinpiä asioita,vaikka usein pätkätöitä.Usein on tullu mietittyä,että mikä työ on minua itseeni?!Tämän hetkinen työ ja oppiminen samassa työsssä on aikalailla itseäni:Olen päihdepalvelukeskuksessa töissä sijaisena,josta ajan myötä alan oppisopimuksella kouluttautumaan: päihdetyön tekijäksi.Omasta mielestäni tämä homma on minua itseeni,koska olen ollu aika hulivilipoika kakarasta asti.Eli ns"katuelämä on opettanut jotain ja maailman katsomus on varmaankin toisen lainen kuin helppoelämä ja hopeatarjottimilla kasvatetut uusio lapset,mutta hyvä,että heitäkin on olemassa.Heistä tulee joistakin asiakkaita meille,saman alan työntekijoille..heh.Työstäni vielä senverran,että tämän hetkistä työtäni en tosiaankaan tiedä mitä/missä olisin.Kiitos työkavereilleni ja pitkää pinnaa tulevaisuudessakin heille,kun ovat jaksaneet tukea minua..Kiitos.

Elämäni:Elän elämäni aamu klo:05-23.aika täysillä,tunteella,rakkaudella ja sopivasti maustettuna adhd:takin,kunnes nukahdan ja herään taas(toivottavasti)aamulla elämään elämääni jakaen sitä tuota energian määrää muille tarvitseville.

Musiikki:Musiikki on aina kuulunut myös elämääni.vaikka en itse osaa soittaa mitään instrumenttiä.Musiikki on siinä mielessä tärkeä:pärjään paremmin radion kanssa navetantakana olevassa ulkohuussi kuin istua jossain sohvalla odottaen kuolavaluen jotain uusintasarjoja.Musiikissakin täytyy ottaa usein uusinta,jos se antoi hyvä olon tunteen ja jotain ihan muuta mitä sanoin ei aina voi kuvailla sitä olotilaa mitä joka ikinen soluni/solusi aistii rytmistä.Makuasiat tietysti ovat toisilla mitä ovat.Ja ei niitä pidä kenenkään mennä pakolla muuttamaan.Aina kumminkin rock´´n roll!